Toisen lapsen syntymä

Minusta tuntui melkein kaksi viikkoa joka ilta, että nyt se vauva syntyy ja sanoin aina miehelleni, että ihan varmasti meidän pitää lähteä tänä yönä, mutta ei tuntui että vauva aikoo jäädä asumaan mahaani eikä tule ulos ollenkaan. Olin viimeisen viikon jo kovin kipeä ja aika väsynyt olisin kovasti halunnut jo, että vauva syntyy, laskettu aikakin meni ohitse eikä vieläkään vauva ollut syntynyt.

Edellisellä neuvola käynnillä me molemmat minä ja neuvola täti olimme sitä mieltä, että tuskin tulen enään neuvolaan ennen vauvan syntymää. Sovimme kuitenkin ajan heti lasketun ajan jälkeen jos sattuukin, että vauva ei ole vielä syntynyt. Oli hieman huvittava tilanne, kun meninkin vielä neuvolaan viimeiselle käynnille. Kaikki oli hyvin sekä minulla että vauvalla. Hän laittoi lähetteen Oulaisiin, että voisin mennä sinne ja tarkistettaisiin pitääkö synnytys käynnistää. Oulaisista soitettiin minulle ja sovimme, että maanantaina menen käymään siellä. Silloin olisi mennyt jo viikko lasketun ajan ylitse. Kyllä minä itse ajattelin, että toivottavasti vauva syntyy ennen sitä, koska en haluaisi käynnistystä.

Pari päivää neuvola käynnin jälkeen illalla tuli kuitenkin lähtö, koska minulla meni lapsivesi. Kello oli lähempänä yhtätoista illalla kun lähdimme kotoa, veimme ensin Iiron mieheni vanhemmille ja jatkoimme siitä sitten matkaa Oulaisiin. Tällä kerralla me menimme suoraan sairaalaan emme jääneet kiertelemään keskustaan. Matka oli aika helppo ja rauhallinen, koska en ollut lainkaan kipeä.

Kun pääsimme perille ja Oulaskankaalle sisään, kätilö alkoi tutkia minua. Minulla ei juurikaan ollut vielä supistuksia, joten kätilö teki päätöksen, että minut laitetaan vielä osastolle ennen synnyts saliin siirtoa, osittain siksi, että synnytys salit oli melkein täynnä. Minä en pitänyt päätöksestä sen vuoksi, että mieheni joutui vielä lähtemään kotiin eikä saanut jäädä kanssani sinne. Hän lähti kun kello oli noin puoli yksi yöllä. Minä jäin osastolle ja yritin jos olisin saanut nukuttua, mutta ei se oikein onnistunut olisinko torkkunut noin puolisen tuntia ja sitten alkoi olla jo aika kipeitä supistuksia. Minä jännitin aika paljon sitä, että mieheni joutui lähteä ajamaan kotiin, koska ajokeli oli aika huono satoi vettä ja oli todella kova tuuli pelkäsin jotain sattuvan, mutta onneksi hän pääsi turvallisesti kotiin nukkumaan.

Pyysin kätilöä huoneeseeni ja kerroin olevani jo kipeä, hän tarkisti tilanteen ja sain särkylääkettä, edelleen hän oli sitä mieltä että minua ei vielä kannata siirtää. Noin neljän aikaan aamuyöstä olin niin kipeä, että halusin jo mieheni luokseni, pyysin jälleen kätilön käymään. Nyt tulikin eri kätilö ja hän oli sitä mieltä, että kyllä minut voidaan siirtää jo siitäkin syystä, että saan mieheni luokseni. Hieman ennen viittä pääsin synnytys saliin ja soitin miehelleni, että hänkin voisi lähteä ajamaan sairaalaa kohti. Viiden aikaan hän olikin sitten kanssani jo synnytys salissa, hänkään ei siis ehtinyt nukkua kuin ehkä kolmisen tuntia. Eikä kumpikaan meistä ollut syönyt mitään, olimme syöneet viimeksi kotona iltapalan.

Alkoi olla kello kahdeksan ja aamupalan aika, he toivat minulle synnytys saliin aamupalan, mutta enhän minä mitään pystynyt syömään, koska olin niin kipeä ja oksensin kaiken ulos muutenkin. Siksi sanoin miehelleni, että syö ruuat puolestani, ettei hänen tarvitse olla nälkäisenä, koska eihän kanttiini ollut yöllä tai vielä silloin aamulla auki.

Tähän asti minä olin kivun lievittämiseen käyttänyt lämpöpussia mutta alkoi tuntua, että enään en pärjää sillä tai pysty olemaan yhtään. Yritin kuitenkin kovasti, mutta sitten kerroin olevani niin kipeä ja kysyin mitä vaihtoehtoja minulla on vielä ja he tarjosivat minulle tens- laitetta. Kokeilin sitä ja se oli minulla käytössä, ehkä tunnin verran, mutta en kuitenkaan kokenut sen olevan minulle sopiva ja tuntui siltä että se vaan pahentaa minun oloani. Aloin olla jo niin väsynyt, että en jaksanut pitää silmiäni auki, joten jotakin oli nyt saatava niin että voisin nukkua. Kello oli jo lähempänä yhtätoista, silloin suostuin ottamaan puudutuksen ja minulle laitettiin spinaali puudutus. Sen jälkeen kätilö lähti käymään syömässä ja sanoi tulevansa takaisin puolelta päivin, mutta piti soittaa kelloa jos tuntui siltä.

Sain nukuttua tunnin verran ja sitten alkoi tuntua, että olen taas kipeä. Kätilö tuli huoneeseeni kellon ollessa kaksitoista ja sanoin, että olen taas kipeä. Hän alkoi tarkistaa tilannetta ja sanoi että nyt saan alkaa ponnistamaan heti kun siltä tuntuu. Se oli helpottava tunne ja minulle tuli heti ajatus, että kohta kaikki on ohi ja saan sen oman pienen vauvan syliini. Oli torstai päivä kello 12.19 meille syntyi pieni terve tyttö ja meillä molemmilla oli kaikki hyvin. Olimme väsyneet vanhemmat mutta kuitenkin olimme todella onnellisia.