Vauvan kanssa kotiin

Sairaalassa kaikki oli mennyt todella hyvin ja odotin jo kovasti, että pääsemme kotiin. Iiroa oli kova ikävä ja oli outo olla niin monta yötä erossa pojasta. Onneksi kuitenkin Iiro pääsi isin kanssa käymään sairaalassa katsomassa meitä. Kun he tulivat yhdessä ensimmäistä kertaa Iiro tuntui heti kamalan isolta pojalta. Etenkin hänen päänsä näytti jotenkin paljon isommalta kuin ennen, vaikka ei se varmasti muutamassa päivässä mihinkään ollut paisunut, olin vain katsellut jo hetken toista paljon pienempää. Heti Iiro oli ihan mielellään ottamassa vauvaa syliin, hänestä tuli heti kerrasta reipas isoveli, hän vaikutti olevan todella ihmeissään siitä, että nyt se vauva josta on jo jonku aikaa puhuttu oli siinä hänellä sylissä. Kun katseli Iiroa ja vauvaa se oli todella ihana hetki, Iirokin vaikutti olevan niin onnellinen, joka oli mielestäni aika hassua ja ajattelin kyllä itsekseni, että mitähän Iiro sanoo sitten kun tajuaa, että vauva ihan oikeasti muuttaa meille asumaan.Ainakin vielä sairaalassa Iiro vaikutti olevan oikein tyytyväinen pikkusiskosta ja siitä, että nyt hänestä tuli viimeinkin se kauan puhuttu isoveli. Harmi kuitenkin, että emme voineet lähteä kotiin isin ja Iiron matkassa, koska vauva taisi vielä olla liian pieni ja emme olleet vielä käyneet lääkärillä vauvan kanssa. Oli hieman ehkä haikeakin olo, kun he lähtivät kotiin ja kyllä minä kieltämättä mietin silloin, että mitähän Iiro mahtoi ajatella sillä hetkellä siitä, että jäimme vielä vauvan kanssa sairaalaan emmekä voineet lähteä kotiin.

Seuraavana päivänä vauvalla oli lääkärin tarkastus ja silloin selviäisi pääsemmekö lähtemään jo kotiin vai joudummeko vieläkin odottelemaan. Vauvalla oli kaikki hyvin, eikä ollut mitään erityistä mikä estäisi meitä lähtemästä kotiin, joten lääkäri lupasi, että  pääsemme lähtemään kotiin heti sen jälkeen kun vauvalta oli katsottu vielä joku yksi juttu ja että joutuisimme odottamaan vielä kolme tuntia, ajatus tuntui loputtomalta. Sen lupauksen jälkeen minusta tuntui, että aika ei kulu mihinkään ja ettei minulla ole oikein mitään tekemistä, en tiennyt yhtään mitä tehdä. Odotin niin kamalasti, että pääsen kotiin kaikkien rakkaiden kanssa. Soitin heti kun mahdollista miehelleni ja kerroin, että me pääsemme kotiin. Heti uutisen kuultua hän alkoi laittamaan kaikkea valmiiksi, että pääsevät Iiron kanssa hakemaan viimeinkin äidin ja vauvan kotiin. Kun viimeisetkin testit oli otettu, olimme valmiita lähtemään kohti kotia, voi mikä ihana tunne ihan pian pääsee omaan kotiin, voi tehdä jotain ja pääsee nukkumaan omaan ihanaan sänkyyn ja mikä kaikkein tärkeintä pääsee viettämään aikaa myös Iiron kanssa. Kun Iiro tuli isin kanssa osaston huoneeseen, hän oli todella iloinen ja kertoi vain että tuli hakemaan äitin ja vauvan kotiin, se vain tuntui jotenkin niin ihanalle.

Kun viimeinkin koitti se hetki, että saimme luvan lähteä kotiin ja pääsi lähtemään sairaalan ovesta ulos, tällä kerralla ei jännittänyt läheskään niin paljon mitä silloin, kun Iiron kanssa lähdettiin kotiin, oikeastaan ei jännittänyt lainkaan, kaikki tuntui niin täydelliseltä, ehkä jännitys oli siksi kokonaan poissa, ettei tilanne enään ollut täysin vieras. Pääsimme autoon ja matka kotia kohti voi alkaa, nyt meillä oli autossa kaksi maailman ihaninta lasta. Iirosta oli kiva päästä vauvan kanssa takapenkille.

Matkalla pysähdyimme mieheni kotona, siellä oli keitetty kunnon kahvit, mummi oli oikein leiponutkin aivan uskomattoman hyvää kuningatar piirakkaa. Oli kyllä mahtava saada kunnon kahvit sairaala kahvien jälkeen. Emme olleet hirveän kauan kylässä, koska halusimme päästä jo kotiin. Aloimme lähteä kotia kohti ja kun viimein pääsimme kotiin, mieheni oli siivonnut koko talon, oli ihana tulla puhtaaseen kotiin, se oli kiva yllätys en nimittäin edes tiennyt etukäteen heidän siivonneen. Hetken kotona oltuamme mieheni oli lähdössä Iiron kanssa kauppaan, mutta Iiro oli sitä mieltä ettei hän voi lähteä kauppaan ilman vauvaa. Hetken selittelyn jälkeen Iiro kuitenkin ymmärsi, että vauva odottaa kotona, eikä lähde minnekkään, joten Iiro päätti lähteä isin kanssa kauppaan.

Oli ihanaa olla taas kotona koko perheellä.