Työ ja raskaus

Työskentelin kaupassa, minun työhöni kuului kuorman purku, varasto jutut, kassatyö, tuotteiden paisto ja myös siivoaminen. Minun työni oli aika nopea tempoista ja fyysisestikkin rankkaa, työpäivän aikana ei ollut ylimääräistä aikaa, vaan ennemminkin työpäivä loppui kesken ja tekemistä olisi ollut vielä paljon. Alkuun mietin kovasti, mitenhän pystyisin olemaan töissä ja miten jaksaisin, että olisinkohan kovin kipeä ja väsynyt tai miten pysyisin siinä nopeassa tahdissa mukana. No turhapa sitä oli miettiä etukäteen, se selviäisi sitten ajallaan kun maha kasvaa ja laskettu aika lähenee. Toivoin tietenkin ihan alusta asti, että pystyisin olemaan töissä siihen asti, että äitiyslomani alkaa ja ettei tarvitsisi olla paljoa sairaslomalla.

Alussa raskaus ei hirveästi näkynyt tai vaikuttanut työhöni. Ainoat asiat mitkä ehkä huomasi, niin aamulla jos piti töihin kuudeksi, oli vaikea lähteä, koska aamulla pahoinvointi oli minulla aika voimakas enkä pystynyt syömään aamuisin mitään ja jo töihin päästyäni olin aika nälkäinen ja tuntui, että ensimmäiseen taukoon on ikuisuus. Toinen asia oli, että pitkien päivien jälkeen tuntui todella väsyneeltä, jalat oli ihan loppu ei tahtonut jaksaa enään seistä. Pystyin kuitenkin tekemään kaikki samat työt mitä muutkin.

Kun olin kertonut töissä raskaudesta, työpäivän aikana minulta tultiin todella monesti kysymään kuinka voin ja miten jaksan. Jos oli jotain raskaampaa työtä aina varmisteltiin monta kertaa, että pystynhän varmasti tekemään sen työn. Se tuntui aluksi ihan kivalta, mutta kun sitä oli muutaman viikon kuunnellut alkoi se tuntua jo hieman rasittavalta. Aivan kuin olisi ollut sairas tai jotenkin vaivainen, eikä minulla ollut edes mitään tavallisesta poikkeavaa, vointini oli todella hyvä. Pystyin hyvin työskentelemään, minun ei tarvinut yhtään kertaa pyytää apua normaaleissa työtilanteissa ja jaksoin ihan hyvin tehdä asiat samalla tavalla kuin muutkin työntekijät, sen enempää levähtämättä.

Työmatkat alkoivat tuntua raskaammilta, kun minun mahani alkoi kasvaa. Kuljin matkani aina pyörällä, joten maha oli aika paljon tiellä. Minun työ matkani ei ollut kuin kaksi kilometriä, mutta matkaani pidensi se, että minun piti monesti viedä Iiro hoitoon ennen töihin menoa eli pyöräilin kotoa hoitopaikalle noin 3km ja sieltä töihin noin 4km eli matkaa tuli aika paljon ja se tuntui paljon pidemmältä raskaana ollessa. Tuntui, että oli saavuttanut päivän rankimman hetken kun oli joko vienyt pojan hoitoon tai hakenut ja kun maha jo oli niin iso oli pojan pukeminen ja nostelu tavallista rankempaa.

Miten raskaus-maha vaikutti sitten työssä. Olihan maha joka paikassa tiellä, ei tahtonut oikein päästä kunnolla kyykkyyn tai muutenkaan kovin matalalle. Kassalla ollessa tuntui, että isompia tavaroita ei enään mahdu vetämään kassan läpi ja yksinkertaisesti sanottuna tuntui, että tila loppuu kesken. Minun ei onneksi kuitenkaan tarvinnut enään kahtena viimeisenä työ kuukautena purkaa kuormia tai olla kassalla kovin paljoa, sain tehdä oikeastaan vain paisto- vuoroja ja ne oli  minulle kaikkein helpoimpia tehdä ja nautin siitä kovasti. Saati sitten työhousut, meillä oli farkut eli ei mitkään maailman mukavimmat, kyllähän se mahan kasvu vaikutti myös niihin. Onneksi minun housut oli minulle muutenkin hieman isot niin maha mahtui aika hyvin kasvamaan ilman sen suurempia vaatteiden puristuksia.

Voin kyllä sanoa sen, että minun työpaikallani työporukka on niin hyvä ja ihana, että töitä on mukava tehdä ja olosuhteisiin nähden myös yllättävän helppo tehdä vaikka on raskaana. Minä pystyin olemaan töissä koko raskaus ajan, minun ei tarvinnut ottaa sairaslomaa raskauteen liittyvistä syistä kertaakaan. Vaikka kieltämättä se viimeinen työviikko tuntui jo aika tukalalta, en olisi varmaan jaksanut yhtään pidempään enää. Viimeisen työpäivän jälkeen menin hakemaan Iiroa, hänelläkin oli viimeinen päivä hoidossa. Saimme jäädä Iiron kanssa kotiin ja olla kuukauden vielä ennen vauvan syntymää. Sitten oli aika nauttia yhteisestä ajasta Iiron kanssa ennen kuin vauva syntyy.