Hoitopaikka pojalle

Kun olin saanut töitä alkoi hoitopaikan hankkiminen. Ensin piti selvittää millainen hoitopaikka olisi hyvä. Iiro oli silloin noin 1,5 vuotta. Aloimme katsella netistä Ylivieskassa olevia hoitopaikkoja ja vähän kysellä mikä olisi hyvä. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten se paikka tulisi hakea. Etsiskelin numeroita netistä ja mietin, että minne oikein soitan. Ei minulle koskaan ollut kukaan kertonut miten saisin hoitopaikan. Soitin yhteen numeroon ja se oli suora numero yhteen päiväkotiin, onneksi he sieltä osasivat minua neuvoa ja kertoivat kenelle soittaa. 

Minulla oli aika kiire saada hoitopaikka, koska töideni alkuun oli enään alle kuukausi aikaa. Soitin naiselle joka kehotti minua täyttämään jonkun hakemuksen netissä. Täytin lapun ja jäin vain odottamaan ja toivomaan, että saisin pojalle hoitopaikan. Meillä molemmilla olisi sellainen työ, että lapsi tarvitsee sellaisen hoitopaikan missä hän voi olla ihan aamulla tai sitten joskus jopa myöhemmin illalla. 

Muutama viikko ennen töideni alkua minulle soitettiin, että Iirolle on löytynyt hoitopaikka juuri sieltä mistä toivoinkin. Oli hieman tiukka aikataulu, piti ennättää käydä tutustumassa Iiron kanssa hoitopaikkaan ja hoitotädin piti vielä tulla käymään meillä kotona vähän tutustumassa Iiroon.

Hoitajia tuli meille kotiin kaksi, vaikka yleensä niitä tulee vain yksi. Kaksi sen vuoksi, että toinen oli aloittanut työt tässä hoitopaikassa aika vasta. Kun he tulivat, Iiro tuli melkein heti toimeen heidän kanssa ja esitteli lelujaan. Minun mielestäni kotikäynti on todella hyvä juttu. Siinä lapsi pääsee jo vähän näkemään uusia hoitajiaan ja hoitajat pääsevät vähän tutustumaan lapseen. Myös minä olin todella helpottunut heidän käyntinsä jälkeen, koska enhän minä tiennyt mitään lapsen hoitoon laittamisesta. He kertoivat kaikkea ja antoivat lappusia missä kerrottiin aika hyvin heidän päivistään hoitopaikalla.  Sovimme heidän käyntinsä lopuksi vielä ajan milloin me menemme hoitopaikalle tutustumaan. 

Menimme tutustumaan hoitopaikkaan koko perheen voimin viikkoa ennen Iiron ensimmäistä hoitopäivää. Hoitopaikka oli mielestäni ihanan kotoisa, piha oli hyvä ja turvallinen. Hoitajat olivat mielestäni kaikki todella ihania ja ystävällisiä. Ajattelin, että kyllä Iiro siellä varmasti viihtyy, vaikka olihan se aika jännittävää ajatella, että meidän pieni vauva menee hoitoon.

Sitä miettii kaikkea, kun joutuu jättämään oman lapsen ihan vieraiden ihmisten hoitoon. Aina pelkää, että jos hän ei siellä viihdy tai jos hän loukkaa itseään. Saako hän tarpeeksi huomiota ja kaikkea muuta sellaista, vaikka totuus on, ettei hänellä siellä mitään hätää ole. Iiro on muutenkin aina ollut tilanteisiin hyvin sopeutuva lapsi. Eikä hän ole koskaan oikein ketään edes vierastanut.