Pojan ristiäiset, mutta mikä nimeksi?

Aloimme miettiä ristiäisiä. Poika oli noin 1kk ikäinen. Oli todella paljon mietittäviä asioita ja olihan se uusi tilanne. Ei ollut koskaan ennen sellaisia juhlia järjestetty. Ensin piti miettiä missä juhlan pidämme. Ajattelimme, että oma asuntomme on aivan liian ahdas ja kirkkoon emme halunneet. Paikaksi valikoitui mieheni vanhempien koti. Toinen asia oli kastemekko, joka löytyi mieheni kotoa, samaa mekkoa on hänkin käyttänyt ja mekko oli todella kaunis. Kastemalja tuli puolestaan minun kotoani, samaa maljaa on käytetty minun äidilläni, minulla ja nyt lapsellani, myös muita sukulaisiani on kastettu samaa maljaa käyttäen, eli oikein suvun malja.

Minä pääsin todella vähällä järjestelyllä, minun ei tarvinut leipoakkaan oikeastaan mitään, vain yksi juustokakku, muuten mummut hoiti homman puolestani. He leipoivat paljon kaikenlaisia herkkuja, Mieheni järjesti papin. Kummit oli tiedossa ja valittu jo aikaa sitten.

Kaikkein vaikein asia oli sitten jäljellä, pojalle piti keksiä hyvä nimi. Mielessä oli paljon nimiä, mutta silti ei kuitenkaan mitään. Pyörittelimme päässämme kaikki mahdolliset nimet, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Olisin itse halunnut pojalle nimeksi Eemeli, mutta se ei jotenkin tuntunut oikealta. Yhtenä päivänä mieheni oli yhtäkkiä hoksannut pojalle etunimen, joka oli aivan täydellinen. Tiesimme molemmat heti, että se nimi oli se oikea.

Päivä läheni ja viimein koitti. Jännitin todella kovasti, vaikka ympärillä oli vain tuttuja, mutta ehkä se johtuu siitä että tilanne oli aivan uusi. Olemme olleet molemmat ristiäisissä, mutta emme oman lapsen. Vieraiksi oli kutsuttu isoisovanhemmat, isovanhemmat, kummit, eno, tädit ja sedät,

Kaikki vieraat olivat jo paikalla, kun pappi vasta saapui. Emme olleet käyneet mitään asioita vielä läpi, vaan menimme yhteen huoneeseen keskustelemaan. Minua jännitti kovasti, ettei vieraat kuulisi nimeä jo oven läpi, onneksi niin ei käynyt. Kun kaikki asiat oli käyty läpi, pääsimme aloittamaan kaste tilaisuuden. Se oli koskettava hetki, kun oma lapsi saa nimen. Poikamme kastettiin ja hän sai nimekseen Iiro Eemeli . Kukaan ei ollut osannut ajatella, että hänestä tulisi Iiro, kaikki tykkäsivät nimestä kovasti.

Siirryimme kahvittelemaan, kaikki tarjottavat oli aivan ihania. Niitä olisi voinut syödä vaikka kuinka paljon, mutta eihän sitä jaksanut vaikka olisi halunnutkin. Tästä ihanasta juhlasta voin vain kiittää suureksi osin, minun äitiäni ja mieheni äitiä. Oli mummut pistäneet parastaan.

Juhlat meni todella hyvin, Iiro ei itkenyt kasteen aikana yhtään kertaa. Yksi kummeista kävi heittämässä kastevedet, eikä edes kastemalja hajonnut. Kastepöytä oli kaunis ja kukkakimppu oli sievä.
Kaikki oli täydellistä, oli upea päivä, antaa pojalle nimi.