Saman katon alla

Meidän elämämme oli rauhallista yhdessä oloa saman katon alla. Yhteen muutto ei kamalasti muuttanut mitään, vaikka kaikki pitikin hoitaa itse. Teimme edelleen kaiken yhdessä, siivosimme, kävimme kaupassa ja mitä ikinä nyt sitten kotona tarvikaan tehdä. Mies kävi edelleen töissä kotonaan ja lähdin edelleen monesti mukaan, jos en joka päivä niin ainakin joka toinen. Meidän yhteiselämä oli hyvin tiivistä, vaikka vietimme tietysti välillä aikaa myös muiden kanssa.

Parin kuukauden päästä olikin jo melkein jouluaatto ja alkoi miettiminen mitä tehdään joulun suhteen. Paljon me kyllä keskustelimme joulusta, tulimme siihen tulokseen, että tämä ensimmäinen jouluaatto ollaan molemmat omien vanhempiemme luona. Se oli hyvä ratkaisu, koska niin se sujui kaikkein helpoiten, vaikka ikävähän tietenkin oli. Onneksi se oli vain yksi joulu silloin päätin, enään ei koskaan joulua erillään.

Ensimmäiset puoli vuotta saman katon alla, oli samaa tasaista arkea. Muutaman kerran tuli sanomista siitä, että olin laittanut wc-paperin väärin telineeseen, mutta samasta asiasta tulee välillä edelleen. Sitten arkeen tuli muutos, sain nimittäin kesäksi töitä jäätelökioskista. Töiden vuoksi yhteinen aikamme väheni huomattavasti. Kesäisin, kun mieheni on muutenkin töissä todella pitkiä päiviä. Välillä hän kävi vain nukkumassa kotona, tuli kotiin kun piti mennä jo nukkumaan ja lähti töihin ennen kuin edes piti herätä. Aina, kun minulla oli vapaata lähdin hänen mukaansa töihin.

Jäätelökioski työssä oli yleensä todella kuuma ja lähes aina työpäivän jälkeen jalkani oli aivan turvoksissa, en edes tajunnut miettiä syytä, mutta eipä mennyt aikaakaan, kun siihenkin asiaan tuli selvyys, saimme tietää että meistä tulee ihan pian äiti ja isä.😍 Se tieto, että reilun kuukauden päästä meille syntyy vauva, jo pelkästään muutti meidän arkeamme huomattavasti. Arjesta tuli yhtäkkiä kiireistä, piti keretä hankkia kaikki tarvittavat vauvalle, ennen kuin vauva syntyy.