Vauvan kanssa kotiin

Kaikki oli niin uutta, en ollut koskaan aikaisemmin ollut yötä sairaalassa, enkä myöskään hoitanut niin pientä vauvaa. Sitä aina ajatteli, että miten koskaan osaisin hoitaa niin pientä vauvaa, kaikki ne syötöt, vaippojen vaihdot, pesut ja vaatteiden vaihdot. Vauva on niin pieni ja hauras, ajattelee vain päässään, että hän voi mennä rikki. Ei se pienen vauvan hoito niin vaikeaa ole. Omaa lasta on paljon helpompi hoitaa, kuin toisen. Oman lapsen kohdalla ei ehkä pelkää niin paljon, että tekee jotain väärin.

Sairaalassa meillä oli perhehuone ja meitä opastettiin todella hyvin. Oli ihanaa, kun saimme kaikki olla yhdessä. Kuitenkin miehelläni oli edelleen vastuu navetalla, hän kävi aina välillä siellä ja tuli sitten takaisin. Onneksi matkaa ei ollut paljon. Muistan erittäin hyvin sen, kun hän tuli navetalta takaisin sairaalaan, hän oli ehtinyt olla meidän kanssa alle puoli tuntia ja hänen puhelin soi. Hän varmasti ajatteli, että ei tämä voi olla totta, robotti soitti navetalta. Hänen oli pakko lähteä takaisin, tarkistamaan että kaikki oli varmasti kunnossa. Onneksi kaikki oli kunnossa ja kohta hän taas tuli takaisin. 

Sairaalassa vauvaa kävi katsomassa isovanhemmat, tädit ja sedät. Minulla oli hyvin seuraa sairaalassa, nimittäin minun yksi kavereistani oli myös saanut pojan ja olimme siellä yhtä aikaa. Yllätyksekseni törmäsin myös omiin kummeihini siellä, heillekkin oli syntynyt vauva. Tuttuja tuli siis nähtyä sielläkin.

Pääsimme vauvan kanssa kotiin 5.7.2016. Kotimatkalla pysähdyimme mieheni vanhemmilla, jotta kaikki heidän perheestään näkisi vauvan, mutta siellä ei juuri sillä hetkellä sattunut olemaan ketään paikalla. Emme sitten viitsineet jäädä odottelemaan, vaan lähdimme jatkamaan matkaa kotia kohti.

Oli ihana olla taas kotona, mitään ei kuitenkaan osannut tehdä halusi vain katsella sitä ihanaa pientä palleroa, hän oli juuri sillä hetkellä muuttanut kotiin. Enään meitä ei ollut vain kaksi, nyt meitä oli kolme. Mieheni piti isyysloma ensimmäisen viikon, vauvan syntymän jälkeen, oli helpompaa totutella yhdessä vauvan hoitoon.

Aika meni niin nopeasti, päivä oli ihana. Illalla kuitenkin, kun nukkua olisi pitänyt, siitä ei tullut mitään. Vauva oli todella kiukkuinen ja itki vain, kaiken yritimme, mutta ei hän ei rauhoittunut. Monen kävellyn tunnin jälkeen, viimeinkin hän nukahti ja pääsisimme myös nukkumaan. Silloin toivoin, että tämä ei toistuisi joka yö. Toinen yö oli myös hieman kiukkuinen, mutta jo paljon parempi kuin ensimmäinen. Kahden ensimmäisen yön jälkeen vauva alkoi nukkua todella hyvin, eikä ollut enään yhtään kiukkuinen. Tilanne oli niin uusi ja olimme varmasti molemmat todella hermostuneita, vauva varmasti vaistosi sen ja oli sen vuoksi kiukkuinen.

Meidän vauvamme oli todella kiltti. Päivisin hän nukkui todella hyvin, hetket jotka hän oli hereillä, hän oli todella tyytyväinen. Hän ilmoitti itsestään, ainoastaan ollessaan nälkäinen, joten hänen kanssaan oli todella helppo olla.