14. maaliskuuta 2019

Yhteen muutto

Kun aloimme seurustella, vietimme lähes kaiken aikamme yhdessä. Olin työtön ja mieheni kotitilallaan töissä, joten minulla oli halutessani aina mahdollisuus olla hänen kanssaan. Meidän yhteinen aika oli ympäri vuorokautista. Arkisin olimme mieheni kotona, vietin siis työttömän vapaa-aikani hänen mukanaan pellolla traktorissa. Viikonloput vietimme minun vanhempieni luona Kalajoella tai mahdollisuuksien mukaan vanhempieni mökillä rannassa.

Asuimme siis molemmat vielä vanhempiemme luona ja olimme kumpikin miettineet muuttoa pois kotoa. Aloimme puhua muutosta ja tulimme siihen tulokseen, että ei ole mitään järkeä hankkia kahta vuokra-asuntoa samasta kaupungista, koska kuitenkin vietämme yöt aina yhdessä. Vaikka olimme seurustelleet vasta 3kk, aloimme katsella yhdessä asuntoja Ylivieskasta. Tuntui että mistään ei löydy hyvää asuntoa juuri silloin, kun itse tarvitsee ja haluaisi löytää sen mahdollisimman nopeasti.

Kuinka ollakaan, hetken etsittyämme, facebookissa tuli vastaan
ilmoitus vuokra-asunnosta. Laitoin ilmoittajalle viestiä ja pian olimmekin jo katsomassa yhdestä luhtitalosta kaksiota, Ylivieskan keskustan tuntumassa. Asunto oli ihana, se oli juuri sellainen mitä halusin. Seinät ihanissa väreissä, aivan kuin olisin itse ne värit valinnut. Lattia oli kaksi viikkoa aiemmin uusittu. Asunnossa oli sauna, mikä oli todella tärkeää meille. Olin ihan myyty tästä asunnosta. Olin valmis, halusin muuttaa sinne heti.

Ilmaisin kiinnostukseni asuntoa kohtaan, mutta sitten iski todellisuus vasten kasvoja ja pudotti maan pinnalle. Asunnon omistajalla oli jo joku muukin, joka olisi kiinnostunut asunnosta, hän kyseli meiltä kaikkea, suurimpana kysymyksenä pintaan nousi, milloin pääsisimme muuttamaan. En ihan tarkkaan muista, mutta luulen vastanneeni, että vaikka heti (ainakin se olisi tapaistani). Osoitin kaikin tavoin kiinnostukseni, jonka jälkeen hän aikoi ilmoitella meille miten käy. Eipä siinä sitten auttanut, kuin alkaa odotella ja toivoa parasta.

Ei mennyt montaa päivää, kun saimme tietää että hän vuokraa asunnon meille. Suurin syy tähän päätökseen oli, että me pääsimme muuttamaan kuukautta aiemmin, kuin ne toiset kiinnostuneet. Sitten käytiin kirjoittelemassa vuokra sopparit ja sen jälkeen innokkaasti pakkaamaan omat tavarat. Meille oli asuntoon oikeastaan kaikki tavarat valmiina, osa minun edellisestä opiskelu aikaisesta asunnostani ja osa mieheltä kotoa. Ei tarvinut tehdä mitään suurempia hankintoja.

Muutto sujui ongelmitta ja meillä oli hyvin apukäsiä, niin ei kaikkea tarvinnut hoitaa kahdestaan. Vaikka silloin tuntui hullulta, että virallinen yhteen muutto ja yhteiselo alkoi kun olimme seurustelleet vain 3kk. Emme kumpikaan epäröineet yhteen muuttoa, vaikka suhteemme oli niin alussa.

Kuinka pian te muut olette muuttaneet rakkaanne kanssa yhteen?💕


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!