21. maaliskuuta 2019

Vauvasta asti traktorissa ja maatilalla

Iiro on ihan pienestä asti saanut käydä isin mukana töissä maatilalla, olen tietenkin aina ollut myös itse mukana. Ensi kertoja kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Joka paikasta löytyi aina, joku uusi juttu, mitä piti päästä vähän kokeilemaan. On niin ihana nähdä pienen ihmisen silmistä, kuinka hän ihailee isiä työssään.
Aina piti päästä isin mukaan töihin, mutta jos ei päässytkään, oli ihan kamala ajatus että isi lähtee yksin töihin. Kun isi lähti töihin, yleensä tuli itku, en tiedä varmaksi oliko syynä ettei pääsyt isin mukaan vai se että isi lähti, mutta varmaan molemmat.


On myös kiva ollut seurata, kuinka toinen alkaa oppia asioita. Aluksi vain päristiin, kun nähtiin traktori, mutta nyt jo tiedetään minkä merkkiset traktorit tilalla on. Alkuun tiedettiin vain traktori ja kärry, nyt tiedetään jo paljon enemmän. Hauskin oli, kun Iiro piti minulle esittely kierroksen navetan luona oli puimuri, kaivuri, moto, metsäkärry, paalain, niittokone ja kaikki mahdollinen. Siinä vaiheessa jo äitikin miettii,miten se pieni ihminen voi muistaa ja tietää jo niin paljon kaikkea.


Hän halusi aina vain traktorin kyytiin, ei ollut väliä mitä sillä tehtiin, ajettiinko kymmenen metriä vai kilometrejä. Navettaan, kun mentiin, lehmiä hän pelkäsi, ei ehkä olisi pelännyt yhtä lehmää, mutta kun lehmiä oli monia kymmeniä, jopa yli sata, niin ei ihme vaikka vähän pelottaa. Enään lehmät ei ole ollut pelottavia, navettassa hän viihtyy todella paljon.

Aina jos Iiro lähti isin mukaan traktorilla pellolle, tiesi että Iiro lähtee päiväunille. Hän nukkui traktorissa todella hyvin ja melkein aina hän kyytiin nukahtaa. Jo vauvana ennen traktorin kyytiin pääsyä, hän nukahti vaunuihin kaikista parhaiten silloin, kun jostain kuului traktorin ääni.

Iiro on erittäin innokas apulainen maatilalla työssä, kuin työssä. Ei tarvitse montaa kertaa pyytää apua, koska häneltä apua saa jo pyytämättä. Jos kotona ollaan niin apua ei saa  aina edes pyytämällä. Maatilan töissä on joku taika, mikä saa hänet hyvinkin yhteistyö haluiseksi.

Yksi ensimmäisistä "kirjoista" mitä hän tykkäsi lukea oli Valtran traktori esitelehti. Se oli kovassa käytössä, loppujen lupuksi se kului puhki, eikä sitä siltikään saanut laittaa pois. Vieläkin saattaa jostain hänen huoneestaan löytyä sivuja siitä lehdestä. Pitäisi käydä hakemassa hänelle uusi lehti niin saisi taas lukea, jotain mieluista. Mikään muu hänen kirjansa ei ole vetänyt vertojaan Valtran lehdelle.


Maatila ja traktori työt heijastuvat kotona voimakkaasti myös leikkeihin. Traktoreilla ajellaan ja kärryyn laitetaan kuormaa kaivurilla tai kauhalla. Lehmille tehdään apetta oikein innoissaan. Legoista tehdään navetta. Nykyisin siskoa käytetään hyvin leikeissä, yleensä sisko on lehmä joka on aitauksessa ja häntä ruokitaan aitaukseen. Yhtenä päivänä Iiro leikki kotona, oli tehnyt legoista navetan ja aitaukset lehmille, isi tuli töistä ja kertoi, että päivän aikana yksi lehmä oli karannut, sen jälkeen leikeissäkin lehmät karkailivat navetasta ja ne piti ottaa kiinni ja viedä takaisin.







2 kommenttia:

  1. Hei!
    On kyllä hieno kasvaa maaseudulla, se on pakko sanoa. Itsekin olin teidän Iiron tavoin aina innokas lähtemään isän avuksi traktorihommiin, paljon siinä samassa oppikin. Pääsin mukaan ajelemaan ja muutamankin kerran sain seurata sivusta traktorin korjaustakin. Ja kyllä ne maatilan touhut olivat yleinen teema myös omissa leikeissäni. Rakkaus maaseutuun on säilynyt aikuisuuteen asti.

    VastaaPoista
  2. Hauska, että traktoriesitelehti on ollut mielenkiintoisin. Veljeäni lapsena kiinnosti aina traktorin renkaat. Olisi halunnut viedä aina kotiin asti.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!